Paluumuuttaja vai maahanmuuttaja
Asuin 20 vuotta Saksassa ennen kuin muutin lopullisesti Suomeen. Suoritin päiväkodin ja koulun siellä. Pääsin jopa ylioppilaaksi Saksassa ja myöhemmin myös Suomessa. Mutta kaikki aikanaan, tässä oli pikakatsaus minun elämäntarinastani Saksassa.
Jotkut kutsuvat minua paluumuuttajaksi ja jotkut taas maahanmuuttajaksi. Minulla on aina ollut Suomen passi ja olin asunut yhden vuoden Suomessa ennen kuin muutin ihan pysyvästi tänne.
Olen tosiaan syntynyt Saksassa. Äitini ja isäni ovat suomalaisia, jotka ovat tavanneet Saksassa. Eikö ole hassua? Äitini on pitänyt alusta asti huolta siitä, että opin saksan ja suomen. Kun opettelin puhumaan, ensimmäinen kieleni oli suomi, eli voiko tästä nyt sanoa, että suomi on minun äidinkieleni? Kyllä voi sanoa, koska molemmat vanhemmistani puhuivat minulle suomea. Äidille tämä oli tosi tärkeätä, että minun suomeni pysyy myös kouluikäisenä hyvänä.
Kaksi kieltä kehittyi rinnakkain ja lomittain
Opin päiväkodissa saksaa ja kävin lisäksi Suomi-koulussa, jotta kuulisin ja puhuisin myös suomea. Silloin suomeni oli parempi kuin saksani. Mutta pikkuhiljaa saksan kielikin tuli ja rupesin sitä puhumaan ihan kunnolla kouluikäisenä. Muistan, että peruskoulussa minulla oli vaikeuksia joskus ymmärtää saksaa, mutta minulla oli silloin hyvä kaveri, joka jaksoi selittää minulle aina uusia sanoja.
Minun vanhempani mahdollistivat minulle ja heille joka kesä sen, että pääsimme Suomeen viettämään aikaa sukulaisten kanssa. Minulle se oli vaikeaa aina, koska piti arkikielestä hypätä suomen kieleen. Jos katson taakse, niin näen kyllä sen, mitä vanhempani silloin halusivat. He halusivat, että säilytän suomen kielen ja kontaktin minun sukulaisiini, vaikka he ovat kaukana. Koulussa sitten lomien jälkeen kerrottiin, että missä kesäloma oli vietetty. Minua jossain vaiheessa rupesi ärsyttämään, että olin aina samassa paikassa ja en voinut kertoa mitään uutta.
Saksan koulujärjestelmä oli haastava
Kouluelämä Saksassa oli vaikeaa minulle, sillä se järjestelmä vain ei sopinut minulle. Peruskoulun jälkeen piti päättää, mihin kouluun menee seuraavaksi. Peruskoulu Saksassa loppuu 4. luokan jälkeen. Opettaja teki arvion, mihin kouluun menen. Arvio tehtiin niin, että katsottiin, mitä koulua minun vanhempani ovat käyneet. Ja koska minun vanhempani ovat ylioppilaita, minä jouduin myös kouluun, jossa suoritettiin ylioppilastutkinto.
”Päätin äitini kanssa, että menen vaihtoon Suomeen. Se oli minun paras päätös ikinä.”
Yhdessä vaiheessa koulunkäyntiäni, 10. luokan jälkeen, päätin äitini kanssa, että menen vaihtoon Suomeen. Se oli minun paras päätös ikinä. Sain kokea ihanan vuoden Suomessa, Vantaalla Martinlaakson lukiossa. Opin silloin kunnolla kirjoittamaan. Sain lisää rohkeutta puhua koulussa. Suomen koulujärjestelmä tuntui sopivan minulle tosi hyvin. Silloin päätin myös, että haluan tulla opiskelemaan Suomeen koulun jälkeen ja päätin, että haluan opiskella sosionomiaa.
Kun tulin takaisin Saksaan, vaihdoin koulua. Koulunvaihto teki minulle hyvää. Ei kestänyt pitkään, niin rupesin miettimään, miten pääsisin nopeasti koulusta ulos. Päätin, että teen kaksi vuotta koulua ja siihen lisäsin vapaaehtoisen vuoden Saksan Punaisen Ristin kautta. Olin vapaaehtoinen työntekijä päiväkodissa, joka sijaitsi kotikaupungissani. Punaisen Ristin kautta meillä oli paljon seminaaritoimintaa, missä tavattiin toisia vapaaehtoisia. Koronan takia me tapasimme vain etänä läppärin kautta. Vapaaehtoisvuoden avulla sain vuonna 2021 lopputodistuksen koulusta.
Suomeen lähtö oli elämäni paras päätös
Työelämän ohella aloitin sitten vuonna 2020 lukio-opinnot nettilukiossa, jonka kampus sijaitsee Mikkelissä, ja tulihan minusta ylioppilas joulukuussa 2022. Nettilukion opinnot suoritettiin vain etänä ja kävin itse kampuksella kaksi kertaa opintojen aikana. Opintojen ohella olin töissä Saksassa. Sain kokea siellä ensimmäisiä askeleita kohti unelma-ammattiani.
Olen nyt jo vuoden asunut täällä Suomessa. Ensin muutin minun vaihtariperheeseen ja sain koulupaikan Korpilahdelta Alkio-opistoon, jossa suoritin minun ensimmäiset opinnot sosionomi-koulutusta varten. Kesällä asuin Lahdessa ja tein töitä henkilökohtaisena avustajana.
Heinäkuussa sitten tuli tieto, että olen päässyt Karelia-ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi. Elokuussa muutin Joensuuhun ja täällä olen nyt ollut siitä asti. Tykkään todella tästä kaupungista. Itse muuttaminen Suomeen ei ollut hankalaa: pakkaa vain kamat ja varaa one-way-lipun Suomeen! Mutta kaikki järjestelmät, joita Suomessa käytetään, kannattaa ennen muuttoa katsoa kunnolla läpi!
”Olen kiitollinen, että äiti on pakottanut minut Suomi-kouluun ja että olen päässyt kokemaan Suomen niin monena kesänä. Ilman näitä asioita en olisi nyt täällä ja kirjoittamassa suomeksi.”
Olen kiitollinen, että äiti on pakottanut minut Suomi-kouluun ja että olen päässyt kokemaan Suomen niin monena kesänä. Ilman näitä asioita en olisi nyt täällä ja kirjoittamassa suomeksi. Suomeen lähtö oli paras päätös, minkä olen elämässäni tehnyt!
Teksti: Milla Kuusela
Kuva: unsplash.com