Sini-Vuokko Yrjö-Koskisen tutkimuksessa selvitettiin, miten suomalaisten tilapäinen asuminen ulkomailla ja paluumuutto lapsuudessa vaikutti heidän elämänsä narratiiviin aikuisuudessa.
Tutkielmaa varten haastateltiin kahdeksaa Suomessa asuvaa aikuista, jotka olivat viettäneet merkittävän osan kehitysvuosistaan ulkomailla vanhemman työn vuoksi ja palanneet Suomeen kouluikäisenä. Haastateltavat olivat 25-61 -vuotiaita.
Kulttuuri-identiteetti
Valtaosa tutkimuksen haastateltavista tunsi itsensä kulttuuri-identiteetiltään suomalaiseksi. Suomalainen kulttuuri-identiteetti oli tosin saattanut selkiytyä vasta uudestaan ulkomaille muutettua. ”Mähän olen suomalainen, vaikka olisin voinut ajatella olevani pikemminkin maailmankansalainen”.
Kaksi haastateltavista koki Suomen vain jossain määrin kodikseen: ”Monella tapaa, joo, mutta silti mä saatan voida paremmin muualla”.
Yksi haastateltava ei kokenut itseään suomalaiseksi. Hänellä oli ”jollakin tasolla” pysyvä ulkopuolisuuden tunne, mutta ”ei se mua häiritse, koska mulla on aina ollu tää [ulkopuolisuuden tunne]”.
Ystävyyssuhteet
Lähes kaikki haastateltavat arvelivat lapsuuden muuttokokemusten vaikuttaneen ystävyyssuhteisiin.
Monen lapsuudessa yhteydenpito eri maassa asuviin ystäviin oli ollut hankalampaa, osalla muutot olivat johtaneet ystävyyssuhteiden katkeamiseen. ”Totta kai se on jättänyt varovaisuutta [ystävyyssuhteiden luomiseen]”. Toinen haastateltava oli huomannut, ettei ”mielellään mene syvälle kaverisuhteeseen”. Tämän hän oli tulkinnut liittyvän jonkinlaiseen alitajuiseen pelkoon ystävyyssuhteen katkeamisesta.
Lapsuuden muuttokokemukset, asuminen ulkomailla ja kansainvälinen koulu saattoivat vaikuttaa myös myönteisesti ystävyyssuhteiden luomiseen. [ei ollut] ”hirveesti ennakkoluuloja . . . eri kulttuureista tulevia ihmisiä kohtaan”.
Haastateltavalla, joka oli asunut myös aikuisiässä ulkomailla, oli tiiviimmät välit itsekin ulkomailla asuneisiin ystäviin: ”Ehkä se vaikuttaa . . . ajatusmaailmoihin . . .”
Ammatinvalinta
Useimmilla kansainvälisyys oli ollut yksi merkittävä ulottuvuus ammatinvalinnassa.
Eräs haastatelluista oli hakeutunut opiskelemaan alaa, jolla olisi helppo muuttaa ulkomaille.
Lapsena hyvin kansainvälisessä kaupungissa asunut ja kansainvälistä koulua käynyt haastateltava arveli taustansa vaikuttaneen siihen, että hän oli aikuisena kiinnostunut asumaan paikassa, jossa on paljon erilaisia ihmisiä.
Johtopäätöksiä
Paluumuuttoon liittyneistä haasteista huolimatta useimmat haastateltavat suhtautuivat haastatteluhetkellä liikkuvaan lapsuuteensa myönteisesti. Haastateltavat arvostivat ulkomailla hankittua hyvää kielitaitoa ja avarakatseisuuttaan. Heidän elämäntyytyväisyytensä oli varsin hyvä, kaikki viihtyivät Suomessa.
Tulokset vastaavat pitkälti niitä, joita on saatu muissa maissa tätä ilmiötä koskevissa tutkimuksissa.
Tämän tutkimuksen valossa sillä, että asuu lapsuudessa tilapäisesti ulkomailla, voi olla laaja-alaisia pitkäaikaisvaikutuksia myös suomalaisessa kontekstissa.
Lähteet
Sini-Vuokko Yrjö-Koskinen: ”Lapsena vanhempien kulttuurin ulkopuolella asumisen ja paluumuuton heijastuminen aikuisuuteen” Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto, 2020.