Artikkeli on julkaistu Suomen Silta -lehdessä 3/2022
Teksti: Hanna Ojanpää Kuva: Tina Strandberg
Suomi-koulujen tuki ry perustettiin 16 vuotta sitten ylläpitämään suomen kieltä ja kulttuuria ulkosuomalaisille lapsille ja nuorille. Tehtävä on edelleen sama, vaikka maailma on sittemmin muuttunut vauhdilla.
Suomi-koulujen tuki ry:ssä on meneillään strategiatyö, jossa toimintaa päivitetään ajan henkeen. Suomi-koulujen opettajien koulutuspäivillä elokuussa mietittiin lisäksi, miltä koulujen tulevaisuus näyttää vuonna 2032.
– Olemme nyt ohittaneet teini-iän ja on aika miettiä, miten jatkamme tästä kohti aikuisuutta, Suomi-koulujen tuki ry:n puheenjohtaja ja Suomi-Seura ry:n hallituksen jäsen Veera Toivonen toteaa ja viittaa keväällä 2021 käynnistyneeseen strategiatyöhön.
Vaikka kyseessä on ennen kaikkea yhdistyksen toiminnan kehittäminen, vahvaa linkkiä ulkosuomalaisuuteen ja ulkosuomalaisstrategiaan ei voi ohittaa.
– Teemme tiivistä yhteistyötä Suomi-Seuran ja muiden toimijoiden kanssa. Toki meidän tehtävänämme on ensisijaisesti pohtia, mihin yhdistyksemme on menossa, mutta aivan yhtä tärkeää on määritellä, mikä Suomi-koulun tehtävä paikallisesti on laajemmassa merkityksessä.
Korona muutti kaiken
Suomi-koulujen tuki ry on perustettu vuonna 2006. Tänä päivänä Suomi-kouluja on ympäri maailmaa, yhteensä 45 maassa. Toivonen itse oli Belgiassa Suomi-koulun opettajana kuusi vuotta. Yhdistyksen hallituksessa hän oli vuodet 2009–13 ja hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2016. Suomi-Seura ry:n hallituksen jäsen hän on ollut vuodesta 2018.
– Maailma on muuttunut valtavasti lyhyessä ajassa eikä vähiten digitaalisuuden myötä. Myös ihmisten muuttamista ulkomaille ohjaa entistä enemmän hektisyys, seikkailunhalu ja omaehtoisuus, toisin kuin vaikkapa vuosikymmen sitten. Koulujen toiminnassa tuleekin huomioida, että kaikki ei olekaan enää staattista. Koulu saattaa vaikkapa toimia jollain alueella vain muutamia vuosia ja sitten siirtyä toiseen paikkaan.
Toivonen sanoo, että korona oli viimeinen niitti, miksi uusi strategia tuli ajankohtaiseksi.
– Korona-aika oli meillekin hyvin haastava. Opetus ja muu sosiaalinen toiminta siirrettiin toteutettavaksi etänä. Vaikka kaikki oli aluksi sekavaa, korona pakotti meidät löytämään uusia toimintamalleja ja aloimme tehdä enemmän yhteistyötä eri koulujen välillä. Etäoppiminen ja -työskentely sekä tieto- ja viestintätekniikan laajempi hyödyntäminen ovat varmasti tulleet jäädäkseen. Nyt etsimmekin vastauksia kysymyksiin, mikä toimintaamme ohjaa jatkossa ja mihin suuntaan haluamme sitä viedä, Toivonen pohtii.
Työ jatkuu
Strategiatyössä avainasemassa on kuitenkin myös toiminnan perusperiaate ja elinehto: suomalaisuuden ja pohjoismaisen arvomaailman välittyminen sekä suomen kielen ja kulttuurin tärkeys. Vaikka yhdistyksen ensimmäinen strategia saataneen ensi vuonna päätökseen, työ jatkuu ja jalostuu koko ajan.
– Suomi-kouluilla on keskeinen rooli suomalaisen identiteetin, kielen ja kulttuurin tukemisessa. Tehtävämme on ylläpitää elävää lasten kieltä sekä mahdollistaa, että ulkomailla asuvat perheet löytävät toisensa. Jo nyt on selvää, että valmista ei tule koskaan ja tarvittaessa muutoksia on pystyttävä tekemään myös lennossa. Meillä on osaava ja aktiivinen hallitus, jonka yhteinen unelma on, että Suomi-koulut voivat hyvin myös tulevaisuudessa.
Kohti tulevaisuuden Suomi-koulua
Suomi-koulujen opettajien koulutuspäivät järjestettiin Helsingissä 4.–5. elokuuta. Päivien anti keskittyi tulevaisuuden taitoihin; monilukutaitoon, digiin ja kierrätykseen, mutta myös siihen, millaisia Suomi-koulut ovat tulevaisuudessa.
Zürichin lähellä toimivan Winterthurin Suomi-koulun puheenjohtaja Minna Kariston vetämässä tulevaisuustyöpajassa ajatukset olivat jo vuodessa 2032. Työpaja oli jatkoa keväällä pidettyyn webinaariin, jossa kuviteltiin erilaisia tulevaisuuksia.
– Erityisesti esille nousi Suomi-koulun rooli kohtaamisten mahdollistajana sekä yhteisöllisyyden ja identiteetin rakentajana. Myös toive Suomi-koulujen yhteisestä virtuaalisesta ympäristöstä sekä eri toimijoiden osallisuuden vahvistaminen Suomi-koulujen toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa saivat kannatusta. Sen sijaan opettamiseen ja taitoihin liittyvät asiat eivät tulleet esille. Ehkä nämä nähdään itsestään selvinä koulun tehtävinä, Karisto pohtii.
Kaiken kaikkiaan Karisto oli tyytyväinen ideoiden määrään sekä opettajien että hallinnon puolelta. Hän itse painottaa, että tärkeää on vaikuttaa myös rakenteisiin ja ajattelumalleihin: pitää meteliä ja nostaa Suomi-koulujen merkitys laajempaan tietoisuuteen.
– Ei ole olemassa tulevaisuutta, johon vain ajaudutaan. Tulevaisuuteen vaikuttamisessa täytyy tehdä myös konkreettisia tekoja ideoiden lisäksi. Se, että nyt on kuviteltu toivottuja tulevaisuuksia ja mietitty asioita, jotka voisivat viedä niitä kohti, toivottavasti auttaa ja innostaa tekemään niistä totta, Karisto päättää.