Monikielisen lapsen kielten kehitys on aaltoilevaa ja jatkuu läpi koko elämän. Kuinka kannustaa lasta äidinkielen käyttämiseen? Mitä tehdä, kun kotikieli alkaa hiipua? Entäpä silloin, kun lapsi vastaa isovanhemmilleen asuinmaan valtakielellä?
Vanhemmilla tärkeä rooli
Lapsen kielenkehitystä tukevia keskustelumalleja on tutkittu runsaasti. Vanhemman reaktio lapsen kielivalintaan voi kannustaa positiiviseen kommunikaatioon tai saada aikaan negatiivisia tunteita.
Mitä seurauksia voi olla sillä, että vanhempi teeskentelee, ettei ymmärrä lapsen koulukieltä tai toruu sekakielen käytöstä?
Erilaisia keskustelumalleja
Ajatellaan tilannetta, jossa lapsi pyytää vettä ruokailun aikana. Esimerkissämme englanniksi: Can I have water, please? Miten sinä vastaisit lapselle? Mieti vastauksesi vaikutusta lapseen.
Tutkimusten mukaan tavat 1-5 ovat tehokkaita, jos haluat ohjata lasta vastaamaan äidinkielellään. Mitä tunteita vastaukset herättävät lapsessa, jolle äidinkieli onkin haasteellista?
Miten ohjata lasta vastaamaan äidinkielellä
1.Puhu suomea!
Komentamisen tai pyynnön seurauksena keskustelu voi loppua kokonaan. Vanhemman viesti kielitoiveesta menee kuitenkin varmasti perille.
2. Mitenkäs water sanotaankaan suomeksi? Sano ”saisinko vettä?”
Kehotus kääntää sana tai lause antaa lapsen ymmärtää, että hänen toivotaan puhuvan äidinkieltään.
3. Häh? Siis mitä haluaisit? En ymmärrä.
Osa vanhemmista saattaa teeskennellä, ettei ymmärrä. Selvennyspyyntö voi lopettaa kommunikaation tai aiheuttaa lapsen turhautumisen.
4. Siis haluatko vettä?
Aikuinen esittää kysymyksen äidinkielellä pyytäen lasta reagoimaan jollakin tavalla. Lapsi vastaa jommallakummalla kielellä.
5. Ottaisitko mehua, maitoa vai vettä?
Lapsen saattaa olla helpompi vastata äidinkielellään, jos vastausvaihtoehtoja on jo kysymyksessä.
Keskustelumuodot 6-8 eivät tutkimusten mukaan edistä vähemmistökielen puhetaitoa. Olisivatko ne kuitenkin lempeämpiä lapselle?
6. Ai, haluat vettä. Suomeksi sanotaan: saisinko vettä?
Vanhempi toistaa lapsen lauseen äidinkielellä mutta ei pyydä lasta toistamaan. Keskustelu ei keskeydy, mutta lapsi ei myöskään harjoita puhetaitoaan.
7. Tässä, ole hyvä.
Vanhempi ei reagoi lapsen kielivalintaan. Vuoropuhelu jatkuu. Kaksikielisessä keskustelussa osapuolet puhuvat eri kieliä. Kielitaito ei kuitenkaan kasva vain kuunnellessa.
8. There you go.
Vanhempi vaihtaa kieltä lapsen puhumaan kieleen. Keskustelu jatkuu, esimerkissämme englanniksi.
Positiivisen kommunikaation merkitys
Tärkeintä lapsen ja aikuisen vuorovaikutussuhteessa on positiivinen kommunikaatio. Keskity kuuntelemaan ja kannustamaan ruuhkavuosiarjenkin keskellä. Auta lasta ilmaisemaan asioita kielenkehityksensä mukaisesti positiivisuuden ja palkitsemisen kautta. Tee kielestä iloinen asia lapsen ehdoilla. Vihaisen, surullisen tai innostuneen lapsen kieltä on turha korjata.
Tutkimusten mukaan vanhemman joustamattomuus saattaa aiheuttaa lapselle ahdistusta, ärsytystä, surua, epämukavuutta, jopa vihaa vanhempaa tai kieltä kohtaan. Osa vanhempien vastaustavoista taas keskeyttää keskustelun.
Sama kommunikaatiotapa ei välttämättä toimi kaikille lapsille. Vanhempien tehtävä on löytää juuri omalle perheelle sopiva kielihyvinvoinnin aste!
Teksti: Kaisa Pankakoski
Kaisa Pankakoski on ulkosuomalainen, kolmikielisten lasten äiti, monikielisyystutkija, Cardiffin Suomi-koulun perustaja, kääntäjä ja toimittaja. Hän on opiskellut ja työskennellyt myös Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Chilessä, Walesissa ja Helsingissä.
Lisää aiheesta
Barnes, J. D. (2006). Early trilingualism: A focus on questions. Clevedon: Multilingualism Matters.
Chevalier, S. L. (2013). Caregiver responses to the language mixing of a young trilingual. Multilingua-journal of cross-cultural and interlanguage communication, 32(1), 1-32.
Döpke, S. (1992). One parent one language: An interactional approach (Vol. 3). Amsterdam: John Benjamins Publishing.
Guardado, M. (2018). Discourse, ideology and heritage language socialization: Micro and macro perspectives. Boston and Berlin: De Gruyter Mouton.
Kheirkhah, M., & Cekaite, A. (2015). Language maintenance in a multilingual family: Informal heritage language lessons in parent–child interactions. Multilingua, 34(3), 319-346.
Lanza, E. (1997). Language mixing in infant bilingualism: A sociolinguistic perspective. Oxford: Oxford University Press.
Wilson, S. (2020). Family language policy through the eyes of bilingual children: The case of French heritage speakers in the UK. Journal of Multilingual and Multicultural Development, 41(2), 121-139.