
Kolumni: Sinä olet koti
Monen matkahaaveet menivät koronan myötä uusiksi ja uudet suunnitelmat ovat jäissä. Nyt on siis erinomainen hetki tehdä matka omaan sisäiseen kotiin.

Monen matkahaaveet menivät koronan myötä uusiksi ja uudet suunnitelmat ovat jäissä. Nyt on siis erinomainen hetki tehdä matka omaan sisäiseen kotiin.

Millaista on lapsiperheen arki maailmalla? Minkälaisia ovat vanhemmuuteen liittyvät stressitekijät ulkosuomalaisilla? Kuinka vanhempi voi tukea lapsen sopeutumista? Entä miten ylläpitää lapsen äidinkieltä eri vaiheissa?

Uusi asuinmaa on kuin uusi ihmissuhde. Joskus kemiat kohtaavat nopeastikin, toisinaan eivät. Kuten ihmissuhteissakin, tutustuminen auttaa ymmärtämään toista paremmin. Oma asenne vaikuttaa siihen millainen suhteesta kehkeytyy.

Tule lämmittelemään tarinoiden ja verkon lämpöön. Nuotiopiirissä kuulet kokemustarinoita ja pääset jakamaan kokemuksiasi muiden osallistujien kanssa. Keskustelua ovat virittelemässä Perhe maailmalla -projektin vertaisasiantuntijat.

Harkitessamme paluumuuttoa minua vaivasi kysymys: Miten kestäisin Suomen pitkän ja pimeän talven? Olinhan tottunut SUP-lautailemaan Välimerellä lähes ympäri vuoden nauttien leudoista talvista, jotka sääolosuhteiltaan olivat verrattavissa Suomen kesään.

Tilapäisellä ulkomailla asumisella ja paluumuutolla voi olla lapseen elämänmittaisia vaikutuksia, jotka heijastuvat muun muassa kulttuuri-identiteettiin, ystävyyssuhteisiin ja ammatinvalintaan toteaa Sini-Vuokko Yrjö-Koskinen kasvatustieteen pro gradu -tutkielmassaan.

Uskon, että yksikään ulkosuomalainen ei voi kokonaan välttyä irrallisuuden tunteelta. Asuinmaassa ei koskaan voi solahtaa aivan sataprosenttisesti paikallisväestöön. Vaikka aksentti ajan myötä haalistuisikin, ei juurille käy niin.

Ajatus perheen perustamisesta ei ollut vieras, kunhan oikea kumppani löytyisi. Odottamatta se tapahtuikin Tanskassa! Haaveenani oli neljä lasta, mutta perheen perustamisessa kiiruhdimme hitaasti.

Onneksi en etukäteen tiennyt, kuinka kauan kestää oppia uutta kieltä. Se nimittäin voi kestää – ja aivan liian pitkään, jos minulta kysytään.