Kolumni: Sinä olet koti

Monen matkahaaveet menivät koronan myötä uusiksi ja uudet suunnitelmat ovat jäissä. Nyt on siis erinomainen hetki tehdä matka omaan sisäiseen kotiin.

Vko-7-Suutari-wilfried-santer-unsplash.jpg


Milloin viimeksi olet käynyt kotona? Kotona itsesi luona?

Moni meistä on reissannut maapalloa ristiin ja rastiin. Elämyksiä riittää vaikka muille jakaa. Kotimaakin on saattanut vaihtua jo usempaan kertaan. Yksi paikka voi olla vielä kokematta: oma sisäinen maailma.

Korona-kriisi pakotti meidät pysähtymään. Useimpien elinpiiri kapeni kertaheitolla. Kotoilusta tuli vakiintunut termi. Onnekkaita ovatkin ne, joilla on koti, ja joiden kotona on hyvä olla. Kaikki eivät kuitenkaan ole niin hyväosaisia. Toisille eristäytyminen on kuin kirosana. Seinät kaatuvat päälle, ja niiden sisäpuolelta löytyy vain huolta ja pahoinvointia.

Pysähtyminen aiheuttaa normaalitilanteissakin epämukavuutta. Puhumattakaan silloin, kun meidät määrätään hiljentämään tahtia. Yksinkertainen koti-arki – yksin tai yhdessä perheen kanssa – voi näyttäytyä uhkana. Ilman ulkomaailman virikkeitä mieleen nousee tunteita ja ajatuksia, joita emme haluaisi kuulla. Edessä on väistämättä kohtaaminen, jota ei pääse pakoon: oma itse, oma sydän. Kotoile nyt siinä sitten.

Sanonnan mukaan koti on siellä, missä sydän on. Ulkosuomalaiselle kodin käsite ei välttämättä ole simppeli juttu. Missä se sydän on? Osa siitä on Suomessa, osa uudessa asuinmaassa ja palasia on jäänyt vaiherikkaan matkan varrelle. Silti sirpaleinenkin koti on parempi kuin ei mitään. Sen palasiin sisältyy kaikki tärkeä. Sen sisältä löytyvät muistot, tunteet, kivut ja haaveet. Ne antavat vastaukset siihen mitä meille kuuluu ja mitä tarvitsemme.

Kannattaa muistaa, että kuten mikä tahansa uusi asia, myös omaan sisäiseen kotiinsa tutustuminen vaatii aikaa. Alkuhämmenys kuuluu asiaan. Se, mitä oli eilen, ei näytä samalta tänään. Me muutumme, koska mikään ei ole pysyvää. Joskus taas vastassa on siivousurakka: mielen ja sielun lokerot on raivattava esiin monenlaisen roinan alta. Se ei haittaa. Oma kotimme on hyvä juuri sellaisenaan.

Terapiatyössäni käytän usein mielikuvaharjoitusta, josta voi olla hyötyä omien tarpeiden ja rajojen kartoittamiseen. Kuvittele olevasi talo. Mieti talon seiniä, kattoa ja lattiaa – ovatko ne huterat vai jämäkät? Voisiko perustuksia vahvistaa? Ilman ikkunoita talossasi on pimeää – mistä taloon tulee valoa?

Jatka kuvittelun ulottamista eri huoneisiin, pihapiiriin ja voit myös piirtää oman ”talosi” paperille. Näin sisäinen kotisi saa konkreettisemman muodon.

Monen matkahaaveet menivät koronan myötä uusiksi ja uudet suunnitelmat ovat jäissä. Nyt on siis erinomainen hetki tehdä matka omaan sisäiseen kotiin. Se on vain kädenojennuksen päässä.

Tartu ovenripaan, avaa ovi, astu sisään ja huokaise syvään.

Olet perillä.

Heli Suutari

Kirjoittaja on yksilö- ja pariterapeutti, joka työskentelee Brysselissä ulkosuomalaisten ja muiden ekspatriaattien parissa. Häneltä on julkaistu kirjat ”Kaikki kääntyy hyväksi – 365 ajatusta itsensä auttamisesta” (Atena 2019) ja ”Kaikki kääntyy hyväksi – Harjoituskirja” (Atena 2020). Suutarin kaksikulttuuriseen perheeseen kuuluvat aviomies Pierre ja tytär Ilona.

Kuva: Wilfried Santer/Unsplash