Kolumni: Ystävä itselleni

Heli Suutari pohtii kolumnissaan itsemyötätuntoa. Mitä termi tarkoittaa? Miten itsemyötätuntoa voi oppia? Vai voiko sitä oppia?

sydän.png

Kun minua pyydettiin kesällä 2019 puhumaan ulkosuomalaisten itsemyötätunnosta Finnish Women Worldwide –tapahtumaan, päässäni löi tyhjää. Empatian tärkeydestä itseämme kohtaan löydän kyllä sanottavaa, mutta en ollut ajatellut asiaa ulkosuomalaisen kantilta laisinkaan.

Itsemyötätunto saattaa kuulostaa pelkältä terapiatermiltä. Sille on lukuisia määritelmiä, mutta lyhyesti se on ystävällistä suhtautumista itseään kohtaan – myös silloin kun on vaikeaa. Koska ulkosuomalaisilla on harvemmin puutetta vaikeuksista, päätin sukeltaa aiheeseen omien kokemusteni kautta. Mieleeni nousi kaksi erityistä tapahtumaa, joissa itsemyötätuntoni joutui todelliseen testiin.

Kymmenisen vuotta sitten etsin apua belgialaisen psykologin vastaanotolta. Olin tehnyt kaikkeni, että sopeutuisin uuteen asuinmaahani, mutta mikään ei poistanut ulkopuolisuuden tunnettani. Olin yksinäinen ja pettynyt, upposin vain syvemmälle suohon. Tällaisessa tilanteessa on normaalia purkaa turhautumista ja katkeruutta uutta asuinmaata kohtaan. Paikallinen terapeuttini ei kuitenkaan sulattanut Belgian kritiikkiäni: hän kehoitti minua palaamaan takaisin Suomeen. Lisäksi hän haukkui ranskankielen taitoni olemattomaksi.

Auts.

Toinen, isompi testin paikka löytyi terapeuttiopintojeni loppusuoralta. Belgialainen opettaja, vanhakantainen madame, lyttäsi opintojeni lopputyön silmää räpäyttämättä. Perusteluiksi riitti, että ekspatriaattien mielenterveyttä koskeva tutkimusaiheeni oli hänen mielestään elitistinen ja turha. Rouvan mukaan vain pakolaisilla on aitoja ongelmia, ei kaltaisillani maahanmuuttajilla.

Jälleen, auts.

Arvaatteko miten selvisin näistä testeistä? Osasinko suhtautua itseeni ystävällisesti silloin kun sain iskuja vyön alle?

Surukseni joudun myöntämään, että löin lyötyä, eli syyttelin itseäni. Ajattelin, että minussa on jotain vikaa. Otin nämä epäreilut kolhut vastaan sellaisinaan, ja eväsin lohdun itseltäni.

Tuolloin en osannut vielä auttaa itseäni paremmin. Tein sen minkä osasin. Onneksi tänään tiedän, että itsemyötätuntoa voi oppia! Jos muut kieltävät ja mitätöivät meitä, meidän ei tarvitse mennä tähän mukaan. Voimme valita ystävän otteet: suhtautua itseemme lempeästi.

Päädyinkin pohdinnoissani tähän: ulkomaille lähteneillä suomalaisilla on erityistilausta itsemyötätunnolle. Keskellä ennakkoluuloja ja sopeutumisvaikeuksia tarvitsemme lohduttajaa enemmän kuin koskaan. Mikä ihana uutinen onkaan se, että me voimme olla tuo lohduttaja itsellemme!

Heli Suutari

Kirjoittaja on yksilö- ja pariterapeutti, joka työskentelee Brysselissä ulkosuomalaisten ja muiden ekspatriaattien parissa. Häneltä on julkaistu kirjat ”Kaikki kääntyy hyväksi – 365 ajatusta itsensä auttamisesta” (Atena 2019) ja ”Kaikki kääntyy hyväksi – Harjoituskirja” (Atena 2020). Suutarin kaksikulttuuriseen perheeseen kuuluvat aviomies Pierre ja tytär Ilona.