Minulta kysellään usein ulkosuomalaisten erityisongelmista. Kysymystä voisi verrata siihen, että yrittäisi luetella Suomen väestön tyypillisimmät vaikeudet. Ulkosuomalaisten joukosta löytyy niin monta erilaista tallaajaa, että heitä on mahdotonta niputtaa yhteen joukkoon. Ulkosuomalaiset, kuten suomalaiset, eivät ole homogeeninen joukko. Saati sitten heidän ongelmansa.
Ekspatriaattien mielenterveydestä on yllättävän vähän tutkimustietoa, ehkä juuri aiheen hatarista ääriviivoista johtuen. Keikkatöissä piipahtava sinkku tuskin kokee samoja haasteita kuin perhe, jonka ajatuksena on pysyvä ulkomaille asettuminen. Vapaaehtoinen kotiäitiys tai –isyys ei nosta pintaan samoja tunteita kuin vastahakoinen urasta luopuminen puolison työkomennuksen vuoksi. Lisäksi perheiden sisältä löytyy yhtä monta kokemusta ulkosuomalaisuudesta kuin perheessä on jäseniä.
Mutta toki tiettyjä erityispiirteitä ja yleisyyksiä löytyy. Näitä ovat yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne. Parisuhteeseen kohdistuu paineita, varsinkin jos ollaan kahden kulttuurin väkeä tai jos oma kumppani muodostaa ainoan turvan. Työuupumus on vaarana, jos ulkomailla eläminen on pelkkää uran edistämistä. Kovin usein näitä ongelmia yritetään ”lääkitä” alkoholilla tai muulla riippuvuutta aiheuttavalla aineella tai toiminnalla. Kun helpotusta ei löydy, puudutetaan vielä vähän lisää, ja kurja kierre on valmis.
Kovin tutuiltahan nämä ongelmat kuulostavat, eikö vain? Väittäisin, että ulkosuomalaisten ongelmat eivät ole poikkeuksellisia, mutta voimallisempia koska ollaan kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta. Apuakaan ei haeta ihan helpolla. Usein kuulen vastaanotollani hiljaisen toteamuksen: ”Ei kai tässä pitäisi valittaa, tämä ulkomaille lähtö oli ihan oma valinta.” Taustalla on perusoletus, että pitäisi olla vahvempi ja kestää – mieluiten mukisematta.
Ulkomaille muuttaminen on rohkea teko. Vielä rohkeampaa on myöntää, että aina kotiutuminen ei suju niin kuin toivoisi. Kukaan meistä ei ole supervahva sopeutumisautomaatti, eikä meiltä sitä vaaditakaan. Me ulkosuomalaiset olemme ihan tavallisia naisia ja miehiä ihan tavallisine ongelmineen. Annetaan lupa itsellemme olla heikkoja, koti-ikäväisiä, eksyksissä, ja mitä vain. Samassa veneessä tässä ollaan, olipa paattimme missä päin maailmaa tahansa.
Heli Suutari
Kirjoittaja on yksilö- ja pariterapeutti, joka työskentelee Brysselissä ulkosuomalaisten ja muiden ekspatriaattien parissa. Häneltä on julkaistu kirjat ”Kaikki kääntyy hyväksi – 365 ajatusta itsensä auttamisesta” (Atena 2019) ja ”Kaikki kääntyy hyväksi – Harjoituskirja (Atena 2020). Suutarin kaksikulttuuriseen perheeseen kuuluvat aviomies Pierre ja tytär Ilona.