Kello kuuden herätys aloittaa Mikko Ramstedtin arkiaamun toimet. Kissat, kanat ja lampaat saavat ruokansa, ja perheelle valmistuu aamupala. Remontoitu, vanha maatilarakennus herää täyteen eloon kolmen alakouluikäisen lapsen sekä Ramstedtin ja hänen aviomiehensä, Douglas Sinclairin, käynnistellessä koulu- ja työpäiviään. Skotlannin Ylämaiden nummilla asuvan perheen lapset ovat biologisia sisaruksia, jotka adoption myötä muuttivat maatilalle viisi vuotta sitten.
– Minulle on aina ollut selvää, että haluan perheen ja lapsia. Kumppanilleni asian työstäminen vei kauemmin, Ramstedt kertoo.
Kahden isän kaksikielinen perhe
Aviopari halusi tarjota kodin sitä tarvitseville lapsille ja päätyi adoptioon. Skotlannissa adoptio on yhdenvertainen vanhemmiksi ryhtyvien sukupuolesta riippumatta ja juridisesti selkeä. Päätöksen jälkeen ei mennyt kahtakaan vuotta, kun skotlantilaiset sisarukset sijoitettiin Ramstedtin ja Sinclairin luo. Lapset olivat tuolloin iältään 4, 3 ja 2, ja he pääsivät ensi kertaa elämässään asumaan yhdessä. Ramstedt näkee isona etuna, että sisaruksille on toisistaan vertaistukea ja leikkiseuraa.
Ramstedt puhuu lapsilleen vain suomea, ja näille onkin skotlantilaisuuden kylkeen kasvanut vahva Suomi-identiteetti – ja fanisuhde Risto Räppääjään. Perhe kuuntelee Radio Suomipoppia, saunoo omassa pihasaunassa ja viettää juhannusta, kokon polttoa unohtamatta. Joulua juhlistetaan joka toinen vuosi Suomessa. Nyt korona-ajan kotikoulussa lapset ovat päässeet noudattamaan suomalaista välituntikäytäntöä. Poikkeusaika on suonut koko perheelle mukavan joustavaa yhdessäoloa.
Perhemuodot ovat moninaisia ja tuen tarpeet yksilöllisiä – niin kahden samaa kuin eri sukupuoltakin olevilla vanhemmilla. Tutkimustiedon mukaan osa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista vanhemmista ei saa riittävästi vertaistukea, hyväksyntää ja kokemusta yhdenvertaisuudesta. Ramstedt kertoo päinvastaista. Hän yllättyi positiivisesti heille tarjolla olevasta ammatti- ja vertaistuesta, adoption alusta asti aina lasten aikuistumiseen saakka. Hän myös koki tasa-arvoista ja syrjimätöntä kohtelua koko adoptioprosessin ajan niin agentin kuin viranomaisten taholta. Yhtäläinen, hyväksyvä henki vallitsi myös kaikkien samaan adoptioryhmään osallistuneiden kesken. Ryhmän kymmenestä hakijasta yksi oli sinkku ja kolme oli samansukupuolista paria.
Erilaisuus ja avoimuus voimavaroina
Perheessä käy arkipäivisin mm. lasten kouluun ja harrastuksiin kuljettamisesta huolehtiva kodinhoitaja. Ulkopuolisen avun palkkaaminen oli alusta asti selvää. Järjestely pitää aviopuolisot tasa-arvoisessa asemassa – sekä vähentää aikatauluista stressaamista.
– Kumpikin joutuu tasapainoilemaan samalla tavoin työn ja kodin välillä. Olemme tottuneet ratkomaan asioita yhdessä ja luotamme toistemme arvostelukykyyn. Meillä on kuitenkin todella hyvä tukiverkko, jos sitä tarvitsemme.
Ramstedt kiittelee omien ja puolisonsa vanhempien ja sisarusten olemista täysillä mukana perheen elämässä. He edustavat lapsille toisenlaista mallia ja tarjoavat heille muunlaisia näkökulmia. Adoptiosta, kahdesta isästä, lasten biologisista ja sijaisvanhemmista perheessä jutellaan avoimesti. Ei niin vaikeaa asiaa, etteikö sitä käytäisi läpi. Lapsille on kehittynyt hyväksyvä käsitys monenlaisista perheistä ja ihmisten erilaisista lähtökohdista.
Kahden isän perheessä tykätään matkailla, retkeillä, touhuta ulkohommissa ja hoitaa eläimiä.
– Yhdessä tekeminen ja kokeminen tekevät arjesta kevyttä ja nautinnollista, Ramstedt kertoo ja rohkaisee adoptiovanhemmuudesta haaveilevia. Suomalaisella sisulla asiat kyllä hoituvat, vaikka hakuprosessiin kuuluva suurennuslasin alle joutuminen voi ajoittain tuntua ahdistavalta.
Perheen iltarutiineihin kuuluvat yhteisen illallisen jälkeiset puhelut Suomen ja Skotlannin isovanhemmille. Sitten lapset saavat kuunnella iltalukemista suomen kielellä, ja vanhemmille jää hetki keskinäistä aikaa ennen kuin yö koittaa.
Elina Välimäki
Kirjoittaja työskentelee vapaana toimittajana ja tietokirjailijana. Hän on Turun yliopistosta valmistunut FM ja opiskellut ajanjaksoja Kölnissä, Berliinissä ja Münchenissä sekä asunut vuoden Hampurissa. Kirjoittaja harrastaa elokuvia, kuntoilua ja tykkää soluttautua vieraiden kulttuurien arkielämään. Ulkomailla ollessaan hän kaipaa Suomesta tuttua jumpparyhmäänsä ja talvi-iltojen avantopulahduksia.
Kuva: Unsplash
Lähteenä tekstissä on käytetty Väestöliiton tutkimusta ”Sateenkaariperheen vanhemmat”, 2018.