Vuosi paluumuutosta: toinenkin jalka kynnyksen yli

Ensimmäisen vuoden elimme kuin jalka oven välissä: toinen jalka entisessä kotimaassamme, toinen uudessa. Kun vuosi on nyt vierähtänyt, olemme uskaltaneet nostaa toisenkin jalan kynnyksen yli. Seisomme tasapainoisesti Suomen puolella.

Blogi-vko-37-Jenny-Orphanou.jpg

Paluumuuttoni tuntui monessa mielessä noudattavan samaa kaavaa kuin aiemmat muuttoni toisiin maihin: Ensin ihmetellään erilaisuutta uteliain mielin, sitten opetellaan toimimaan paikallisen järjestelmän mukaan ja lopulta sopeudutaan elämään maassa maan tavalla – iloiten hyvistä asioista ja hyväksyen heikkoudet. Eroina aiempiin muuttoihini olivat sujuva paikalliskielen taitoni sekä erityisen huomion kiinnittäminen perheenjäsenieni integroitumiseen ja sopeutumiseen.

Vuosi Suomeen muuttomme jälkeen matkustimme ensimmäistä kertaa entiseen kotimaahamme, kesäloman viettoon. Lomamme jälkeen lentokoneen laskeutuessa Helsinki-Vantaan lentokentälle oli kiintoisaa ja huojentavaa huomata, että tunsimme palaavamme kotiin.

Syksyllä paluumme arkeen sujui sutjakkaasti, vaikka poikamme siirtyivät uusiin kouluihin. Uuden koulun aloitus jännitti, mutta logistiikka oli jo tuttua. Asuinympäristö, pyöräreitit, julkiset kulkuvälineet, matkalipun ja maksukortin käyttö olivat hallinnassa. Kaverisuhteita oli luotu, harrastuskuviot olivat selvät.

Kuin muuttolinnut ihmemaassa

Vuosi sitten asiat olivat toisin.

Aloittelimme ensimmäistä kertaa arkea Suomessa, entisessä kotimaassani. Suomi oli perheenjäsenilleni tuttu vain lomakohteena. Parin vuosikymmenen poissaoloni aikana moni asia oli muuttunut, vain osasta olin saanut esimakua Suomen-lomillani.

Rakentaessamme uutta pesäämme uudessa kotimaassamme tarkastelimme ympäristöämme ulkopuolisen silmin. Yritimme opetella asumaan maassa maan tavalla. Ihastelimme ja ihmettelimme kuin Liisa Ihmemaassa. Totuttelimme palvelukulttuuriin, joka oli paljon automatisoidumpaa ja digitalisempaa kuin entisessä kotimaassamme.

Oli eksoottista, miten luonto ylettyi takapihalle asti pääkaupungissa. Jänikset ja oravat juoksentelivat pitkin pihaa. Toisaalta seurasimme ihmeissämme kissojen ulkoiluttamista valjaissa – olimme tottuneet siihen, että kissat juoksevat vapaana ja elävät kuin kuningattaret auringon alla.

Myös ihmisten käyttäytyminen erosi tottumastamme. Ihmiset olivat hiljaisempia ja vähäeleisempiä kuin entisessä kotimaassamme. Olimme myös tottumattomia näkemään pieniä alakoululaisia suuret reput selässään kävelemässä itsekseen päämäärätietoisesti paikasta toiseen. Mahtavat jalkakäytävä- ja pyörätieverkostot antoivat itsenäiseen liikkumiseen myös omille nuorillemme mahdollisuuden, jota ei ollut entisessä kotimaassamme.

Ihmemaasta kotimaa

Ensimmäisen vuoden elimme kuin jalka oven välissä: toinen jalka entisessä kotimaassamme, toinen uudessa. Kun vuosi on nyt vierähtänyt, olemme uskaltaneet nostaa toisenkin jalan kynnyksen yli. Seisomme tasapainoisesti Suomen puolella.

Olemme kotiutuneet asuinalueellemme. Myös yleinen arjen logistiikkamme on huomattavasti entistä kotimaata helpompaa, kun poikamme pääsevät liikkumaan itsenäisesti kouluihinsa ja harrastuksiinsa. He itsenäistyivätkin vuoden aikana hurjasti. Myös puolisoni nauttii siitä, että hänellä on mahdollisuus omaan työhön ja harrastustoimintaan aivan kodin lähellä. Kommunikointi Suomen kielellä alkaa jo sujua!

Jennyn vinkkejä sopeutumiseen

  • Huomioikaa koko perheen sopeutuminen asuinalueen valinnassa. Asuinaluetta valitessa kannattaa huomioida koko perheen paras mahdollinen sopeutuminen, jos mahdollista. Omalle entiselle asuinpaikkakunnalle palaaminen tai tulevan työpaikan lähistölle muuttaminen on ehkä itselle helpointa, muttei perheen kannalta välttämättä paras ratkaisu. Jos perheessä on lapsia, asuinalueen ja koulun valinnassa on hyvä huomioida jälkikasvun erityistaidot ja kiinnostuksen kohteet (esimerkiksi kielitaito, harrastustoiminta). Asuinpaikan valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota myös puolison työllistymisedellytyksiin.
  • Suhtaudu uuteen positiivisella uteliaisuudella. Joka maassa on hyvät ja huonot puolensa, eikä (paluu)muuttajalle ole hyötyä vertailusta. Kannattaa selvittää, miten asiat uudessa asuinmaassa toimivat ja yrittää sopeutua parhaalla mahdollisella tavalla.
  • Anna sopeutumiselle ja integroitumiselle aikaa. Sopeutuminen ja integroituminen tapahtuvat ajallaan. Prosessiin sisältyy suuria tunteita ja tunnekuohuja. On tärkeää antaa tilaa tunteille, ja tukea toisilleen. Ennemmin tai myöhemmin uutta pesää alkaa kutsua luonnollisesti kodiksi, ulkopuolisuuden tunne häviää ja tuntee kuuluvansa joukkoon.

Teksti ja kuva: Jenny Orphanou

Kirjoittaja on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, jolle on kertynyt työkokemusta sekä yritysmaailmasta että valtionhallinnosta. Hän muutti heinäkuussa 2020 Helsinkiin kansainvälisen perheensä kanssa yli 20 ulkomaanvuoden jälkeen. Nykyään hän työskentelee Suomi-Seura ry:ssä asiantuntija- ja neuvontapalveluissa neuvojana. Hän on kokenut ulkomaille muuton, ulkomailla opiskelun, työskentelyn ja perheen perustamisen sekä paluumuuton. Hänelle tärkeitä asioita ovat urheilu, terveelliset elämäntavat, positiivinen ajattelu ja elinikäinen oppiminen.

Perhe maailmalla -blogi

Jenny Orphanou kirjoittaa vuoden 2021 aikana Perhe maailmalla -blogiin kolumnisarjan.

Takapihalta luistinradalle – paluumuuttajan ensimmäinen talvi (5.2.2021)

Perheen (paluu)muuttopäätös – itsestäänselvyys vai harkinnan arvoinen mahdollisuus (28.4.2021)