Kolumni: Expat Blues

Lomien jälkeen itse kullakin voi olla surumielinen olo, mutta ulkosuomalaisen mielessä blues soi ihan omaa melodiaansa. 

valot.jpg

Olen asunut Belgiassa 15 vuotta ja vietän lomat säännöllisesti kotiseuduillani Suomessa. Kaipaan Suomeen silloin kun olen Belgiassa ja Belgiaan silloin kun olen Suomessa. Tai oikeastaan: En tiedä enää, mihin kaipaan. Suomessa kaikki on tuttua, mutta ei sittenkään. Elämääni Belgiassa leimaa pysyvä vierauden tunne. Kotoisin olo minulla taitaa olla lentokoneessa. Ilmassa, välitilassa, ei missään. Kärsin luonnollisesta ja ohimenevästä expat bluesista.  

Terapiavastaanotoilla kuulen samansuuntaisia pohdintoja, kansallisuudesta riippumatta. Kotimaan visiitit nostavat pintaan vaikeita tunteita. Omien vanhempien ikääntyminen huolettaa. Vanhat ystävyyssuhteet eivät aina kestä kertyviä vuosia ja välimatkaa. Jälkikasvu itkee mummolan perään. Sinkulle yksinäinen paluu ulkomaan asemapaikkaan voi olla raastavaa.  

Siksakkaaminen uudesta vanhaan ja vanhasta uuteen käy tunteisiin. Erityisesti lomien jälkeen pähkäillään, missähän oikein pitäisi asua. Paluun hetkellä tuntuu siltä, että pitäisikin jäädä.  

Muutokset ovat mielelle aikamoista jumppaa, eivätkä ponnistukset suju aina kivuitta. Iloisetkin käänteet saattavat aiheuttaa alakuloisuutta, expat bluesia.   

Uskoisin, että expat bluesiin soveltuu sama neuvo kuin moneen muuhunkin ongelmaan: hankalan tunteen hyväksyminen. Expat bluesia vastaan ei kannata taistella hampaat irvessä. Se hiipuu pois sitä nopeammin mitä nopeammin annamme sen sanoa sanottavansa. Melankolian keskellä kannattaa hoitaa itseään erityisen hellästi. Nyt jos koskaan on aika hemmottelulle ja kaikelle, mistä voisi tulla parempi mieli. Jos olo ei helpota, ei kannata jäädä yksin tuleen makaamaan, apuakin on tarjolla.  

Expat blues ei ehkä iske kaikkien ulkosuomalaisten kimppuun. Monille paluu maailmalla sijaitsevaan kotiin on ilon hetki. Mutta heille, joiden mielessä soi blues, haluan sanoa näin: tämäkin meni ohi ja kaikki helpottaa.  

Heli Suutari

Kirjoittaja on yksilö- ja pariterapeutti, joka työskentelee Brysselissä ulkosuomalaisten ja muiden ekspatriaattien parissa. Häneltä on julkaistu kirjat ”Kaikki kääntyy hyväksi – 365 ajatusta itsensä auttamisesta” (Atena 2019) ja ”Kaikki kääntyy hyväksi – Harjoituskirja” (Atena 2020). Suutarin kaksikulttuuriseen perheeseen kuuluvat aviomies Pierre ja tytär Ilona.