Syyskuussa kauppoihin ilmestyvät joulukoristeet saattavat saada joidenkin veren kiehumaan ”taasko se alkaa”. Itse puolestani en malta odottaa, että pääsen ottamaan esiin vaatekaappini ylähyllyltä ison matkalaukun täynnä joulukoristeita. Joulu on lempiaikaani vuodesta – ja syntymäpäiväni sattuu olemaan jouluaattona.
Olikin melkoinen shokki ensimmäisenä vuotenani Australiassa tajuta, että joulu oli tulossa, enkä ollut siitä innoissani.
Ensimmäinen joulu keskellä kesää
Ensimmäisen jouluni Australiassa vietin Victorian maaseudulla eräällä vuohitilalla yhdessä isäntäperheen, heidän ystäviensä sekä kolmen muun reppureissaajan kanssa.
Yritin asennoitua siihen, että tästä tulisi erilainen joulu, vaikka sisimpäni kapinoi vimmatusti. Joulu keskellä kesää, armottoman paahtavassa auringonpaisteessa. Mikä se semmoinen joulu muka on? Jouluna kuuluu olla pimeää, kylmää ja mielellään lumista. Suomessa asuessani joulu on ollut myös perinteisesti perheen ja sukulaisten kanssa viettämäni juhla. Nyt viettäisin joulua tuhansien kilometrien päässä läheisistäni, toisella mantereella.
Australialaisessa joulussa yllätti (nykyisin jo tutuksi tullut) no worries -asenne. Kun ensimmäiset vieraat saapuivat, oli kaikki vielä keskeneräistä. Omat verenpaineet taisivat pompahtaa miettiessäni ”mitäs nyt”. Isäntäväki toivottivat vieraat lämpimästi tervetulleiksi. Rupattelujen ohessa kaikki saatiin suoritettua omalla ajallaan.
Joulukuusen virkaa toimitti tuija, latvaa koristi tähden sijaan keijuksi puettu Barbie. Muoviset koristeet, joita löytyi kaikista sateenkaaren väreistä, koristivat harvoja oksia.
Joulunvietossa noudatettiin hienoa australialaista käytäntöä ”Bring a plate”: Vaikka isäntäväen oli oletettu tarjoavan laajan valikoiman ruokaa, toi jokainen seurue lautasellisen jotain tarjoiltavaa. Suomesta saapuneet joulukonvehdit laitettiin pakkaseen säilöön. Valitettavasti Vaasan ruispalat homehtuivat syömäkelvottomiksi kolmen viikon matkalla.
Perinteisten kinkun ja kalkkunan sijaan söimme mereneläviä pääruoksi joulupäivänä. Tuolloin pääsinkin maistamaan hummeria ensimmäisen kerran elämässäni.
Omannäköinen joulu Australiassa
Kahdeksan vuoden aikana olen viettänyt puolet jouluista Suomessa, vaikka nykyään joulu täällä ei ole enää yhtä kova pala purtavaksi kuin ensimmäisellä kerralla.
Olen oppinut kuinka toteuttaa minun näköistäni joulua Australiassa.
Marraskuusta lähtien kuuntelen aina arjen askareita tehdessäni tai kulkiessani ratikalla töihin Spotifyssa tekemääni Joulualbumia, jossa ovat sekaisin suomen- ja englanninkieliset lempijoululaulut.
Viettäessäni joulua Melbournessa minun on tehtävä kompromisseja etenkin ruossa. Emme jouluna syö perinteisiä suomalaisia jouluruokia. Niitä ei voi hakea kaupan kylmähyllystä, enkä ole koskaan valmistanut perinteisiä jouluruokia itse. Koen kynnyksen korkeaksi. Jos jouluruoka menisi mönkään, olisi pettymys liian suuri, ja joulu mahdollisesti pilalla. On myös käytännön syy: täällä on tavallisesti päälle 40 astetta lämmintä ulkona jouluna. Ei tee mieli pitää uunia päällä pitkiä aikoja, ettei kämpästämme tulisi kuin sauna. Tästä huolimatta pyrin vuosittain joulun tienoilla leipomaan edes yhden pellillisen pipareita.
Jouluperinteet säilyvät
Asuessani ulkomailla olen oppinut arvostamaan suomalaisia sukujuuriani ihan uudella tavalla.
Haluan varmistaa, että pidän kiinni ainakin osasta jouluperinteistäni. Jo lapsuudesta asti jouluaattoaamuna on vietetty syntymäpäivääni ja ilta on varattu joululle. Melbournessa perinteisiini kuuluu katsoa edellisen vuoden joulurauhanjulistus Youtubesta sekä The Snowman -animaatioelokuva.
Vaikka olen Melbournen Suomi-Seuran jäsen, olen huomannut vierailuni keskittyvän pääasiassa joulukuulle. Erityisellä lämmöllä muistelen viime vuoden Kauneimmat joululaulut -tapahtumaa, jossa päästiin laulamaan sydämemme kyllyydestä, ja joka huipentui perinteiseen riisipuuroon. Toinen tapahtuma, johon pyrin osallistumaan on Pohjoismaiden yhteistyössä perinteisesti ruotsalaisella kirkolla järjestämä Skandinaavien joulumarketti.
Tänä vuonna syyskuussa, talven kääntyessä kevääseen ja ilmojen lämmetessä, huomasin yllätyksekseni jopa odottavani joulua, sen fiilistelyä ja tunnelmaa.
Tarvittiin näköjään globaali pandemia, melkeinpä kaikkien sosiaalisten suunnitelmien peruminen kalenterista ja Melbournen ankarat koronarajoitukset, että todella kokisin samanlaista joulun odotusta kuin yleensä Suomessa.
Teksti ja kuva
Minna Kaukua
Tositarinoita maailmalta -lähettiläs
Kirjoittaja on ammatiltaan varhaiskasvattaja, joka asuu Melbournen keskustassa yhdessä avopuolisonsa kanssa. Vapaa-ajallaan hän pitää valokuvauksesta ja luonnossa patikoinnista. Uusin harrastus on virkkaus.
Tositarinoita-teemaotsikolla julkaistaan Perhe maailmalla -blogissa ulkosuomalaisten, vapaaehtoisten vertaisasiantuntijoiden tuottamia sisältöjä.