Sopeutumishaasteita roolimuutoksista ulkomaankomennuksilla

Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole kaikkialla läheskään samalla tasolla kuin Suomessa. Myös miesten ja naisten välinen työjako voi olla paljon eriytyneempi. Miehen odotetaan olevan perheen päähenkilö ja pääasiallinen elättäjä. Perhearjen päivittäisestä pyörittämisestä huolehtiva tai kotiin jäävä miespuoliso saattaa herättää ihmettelyä ja jopa negatiivisia kommentteja kohdemaassa.

Kansainväliseen haastatteluaineiston pohjautuvassa tutkimuksessa löytyi roolimuutoksensa hyväksyneitä ja siihen ulkomailla sopeutuneita miespuolisoita.

Osa toimi täyspäiväisenä koti-isänä. Osa työskenteli ohessa, mutta otti suuremman roolin perheen asioiden hoitamisesta kuin kotimaassaan. Perheen lapset tarvitsivat sopeutumisessaan enemmän huomiota ja tukea ja expatriaattipuolisot toimivat usein vaativissa tehtävissä ja tekivät pitkiä työpäiviä. Heillä ei yksinkertaisesti ollut yhtä paljon aikaa päivittäisille perheasioille kuin kotimaassa.

Työroolin kaipuu

Erilaisen perheroolin omaksuminen vaatii haastateltujen miesten mukaan hyvää itsetuntoa ja valmiutta tukea puolisoa ja perhettä ulkomailla. Usein miehet olivatkin osanneet henkisesti valmistautua tähän.

Monet korostivat, että muutto tehtiin pääosin naispuolison kehittymisen ja uran tukemiseksi. Sen vuoksi he itse olivat valmiita omaksumaan tilapäisesti erilaisen roolin perheessä. He myös pyrkivät tukemaan puolison jaksamista haasteellisessa työssä. Naisexpatriaatit kokivat tämän erittäin tärkeäksi itselleen ja arvostivat puolisonsa tukea.

Osalla miehistä ilmeni sopeutumishaasteita. Jotkut eivät olleet etukäteen odottaneet, että roolimuutos vaikuttaisi heihin niin paljon. Osa kaipasi työrooliaan ja siihen liittyviä haasteita sekä työpaikan sosiaalisia suhteita. Kohdemaasta riippuen sosiaalisten suhteiden luominen paikallisten kanssa ei ollut aina helppoa. Jotkut päätyivätkin hakeutumaan töihin, kun perhe ei sopeuduttuaan enää tarvinnut niin paljon apua kuin komennuksen alussa.

Paluun onnistumisessa monta tekijää

Kaksoisurapariskunnilla paluuprosessin onnistumiseen vaikuttivat useat tekijät.

Toisenkin puolison paluu työuralle näytti olevan merkittävä asia molemmille; positiivinen muutos kantoi yli mahdollisista paluuhaasteista. Paluuta helpotti myös se, että pariskunnat suunnittelivat sitä tarkasti yhdessä, pyrkivät rajaamaan komennuksen kestoa, eivätkä suostuneet jatkamaan sitä. Poissaolon lyhyys helpotti osaltaan paluuta.

Monissa perheissä muuttoon oli alun perin rohkaissut se, että toisella oli aiempaa kansainvälistä kokemusta ja vastaavaa kokemusta haluttiin myös puolisolle ja lapsille. Puolison aiempi kokemus auttoi myös paluuprosessissa; tiedettiin jo mitä odottaa.

Työnantajien tukea tarvitaan

Monien pariskuntien mielestä työnantajat olisivat voineet tukea mukana muuttanutta puolisoa enemmän. Myös yritykset ovat tiedostamassa tuen tärkeyden. Jotta ulkomaanjaksosta muodostuisi kummallekin puolisolle mielekäs kokemus, tukimuotoja voisivat olla esimerkiksi mukana muuttavan puolison avustaminen urasuunnittelussa, työnhaussa, työluvissa sekä tiedon jakaminen jatko-opintomahdollisuuksista ja hyväntekeväisyystyöstä.

Yritykset voivat tukea prosessissa, mutta sopeutumiseen vaaditaan aina omaa aktiivista toimintaa. Koetuista haasteista huolimatta lähes kaikki pariskunnat totesivat lopulta kokemuksen olleen lopulta vaivan arvoinen ja rohkaisevat muitakin lähtemään.

Vesa Suutari

Kirjoittaja työskentelee professorina Vaasan yliopistossa. Hän on tutkinut ulkomailla toimivien suomalaisten kokemuksia yli 20 vuoden ajan. Vesa Suutari on julkaissut mittavan määrän kansainvälisiä artikkeleita ja ollut viime vuosina mukana myös toimittamassa expatriaattikirjoja eri kustantajille kuten Springer ja Routledge. Parhaillaan hän mukana EU:n rahoittamassa kansainvälisessä expatriaattihankkeessa.

Kuva: Atish Sewmangel/Unsplash