Osa lapsista viestittää hyvinkin selvästi sopeutumiskamppailustaan. Lapsi voi esimerkiksi jättäytyä yksikseen päiväkotiryhmässä tai kertoa vihaavansa uutta kouluaan. Toisinaan sopeutumisen haasteet näkyvät kuitenkin paljon pienempinä käyttäytymisen muutoksina. Lapsi on esimerkiksi väsynyt tai haluton menemään aiemmin rakastamaansa harrastukseen. Haasteita sopeutumiseen saattaa tuoda mm. käsittelemättä jäänyt suru ja ikävä tai uusien tilanteiden tuottama jännitys.
On tärkeää tukea lapsen tunnetaitoja ja jatkuvuuden tunnetta muutosten keskellä.
Tunnetaitojen opettelu on osa kehitystä
Tunnetaitojen opettelu on tärkeä osa lapsen kehitystä. Erityisesti kuitenkin ulkomaille muuton tai muiden suurten elämänmuutosten edessä tunnetaidot tulevat tarpeeseen, sillä muutokseen liittyy yleensä monia vahvoja tunteita, joiden käsittelyä lapsi ei useinkaan vielä hallitse.
Tunnetaidot voidaan jakaa tunteiden tunnistamiseen ja niiden säätelyyn. Tunteiden tunnistamisella tarkoitetaan esimerkiksi tunteiden nimeämistä, sekä tunteiden havainnointia kehossa. Tunteiden säätely puolestaan viittaa siihen, miten lapsi kykenee toimimaan ollessaan esimerkiksi kiukkuinen tai jännittynyt. Tunteiden säätely ei siis tarkoita sitä, että tunteita pyrittäisiin välttelemään, vaan vahvojenkin tunteiden kokeminen on sallittua. Merkityksellistä on kuitenkin se, miten lapsi toimii kokiessaan esimerkiksi kiukkua, jännitystä tai ikävää (esim. pikkusisaruksen lyöminen kiukustuessaan).
Tunnetaitoja voi harjoitella lapsen kanssa monin erilaisin tavoin, kuten satujen tai lastenohjelmien avulla. Esimerkiksi hiljattain ilmestynyt Fanni-kirjasarja on oiva apu vanhemmille, jotka haluavat tukea lapsen tunnetaitojen kehittymistä. Fanni-kirjat ovat erityisesti tunnetaitoihin keskittyvää lastenkirjoja, joissa on sadun lisäksi erilaisia tehtäviä tunnetaitojen harjoitteluun. Tämän lisäksi, aikuinen voi auttaa lasta sanoittamalla tämän tunteita, minkä kautta lapsi oppii itsekin hiljalleen erottamaan esimerkiksi kiukun ja pelon tunteet toisistaan.
Jatkuvuuden tunne
Jatkuvuuden tunne on tärkeää ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Aikuisen aivot kykenevät käsittelemään suuriakin elämänmuutoksia luoden niistä eheän kokonaisuuden. Lapselle vastaava ei ole mahdollista, koska lapsuudessa eri aivojenosat eivät vielä kykene toimimaan yhtä saumattomasti yhteistyössä.
Jatkuvuuden tunnetta voi tukea käsittelemällä lapsen kanssa muuttoa ja sen tuottamia tunteita useaankin kertaan. Siten lapsi alkaa jäsentämään tunnekokemustaan ja luomaan jatkumoa elämästään ennen ja jälkeen muuttoa. Toisaalta lapsen jatkuvuuden tunnetta tukee myös se, että pyritään pitämään kiinni rutiineista, joiden tiedetään tarjoavan tuttuuden ja turvallisuuden tunnetta lapselle. Näitä saattavat olla esimerkiksi yhteydenpito isovanhempiin ja ystäviin Suomessa, yhteiset iltarutiinit ennen nukkumaan menoa tai tutun harrastuksen jatkaminen myös ulkomaille muutettaessa.
Sosiaaliset taidot
Sosiaaliset taidot ovat merkittävässä roolissa lapsen sopeutumisprosessin kannalta. Sosiaalisiin taitoihin kuuluvat mm. kyky kommunikoida, ratkaista ongelmia ja ymmärtää asiat toisen näkökulmasta. Muuton ja siihen liittyvän tunteiden sekamelskan seurauksesta lapsi saattaa olla esimerkiksi aiempaa arempi menemään mukaan leikkeihin ja tarvitsee siihen vanhemman tukea. Ulkomaille muutto tuo myös täysin uusia haasteita sosiaalisissa tilanteissa toimimiseen. Esimerkiksi uuden kielen oppiminen ja sillä kommunikointi, sekä erilaisten kulttuurien ja niihin liittyvien tapojen ymmärtäminen ja kunnioittaminen, ovat taitoja, joita erityisesti ulkomaille muuttavat lapset tarvitsevat. Auttaessaan lasta oppimaan uutta kieltä ja keskustellessaan tämän kanssa erilaisista kulttuureihin liittyvistä tavoista, lisää vanhempi lapsen kykyä toimia sujuvasti tilanteessa kuin tilanteessa.
Annaleena Holopainen
Kirjoittaja on koulutukseltaan psykologi. Hän on asunut v. 2016 alkaen Amsterdamissa ja työskentelee tällä hetkellä lasten- ja nuortenpsykologina the Expat Kids Club -yksityispraktiikalla, toimii tutkimusavustajana kiintymyssuhteeseen keskittyvässä tutkimusprojektissa Vrije Universiteit -yliopistossa sekä opettaa esikouluryhmää Amsterdamin Suomi-koulussa. Annaleena Holopaisen postauksia löytyy lisää Connecting the Pieces -blogista