Ulkomaille lähtöön liittyy usein ajatus kaiken alusta aloittamisesta. Mutta se, mikä oli jo kotona, seuraa mukana. Puoliso on sama, itse on sama, ongelmat ovat samat. Muutoksen mukana kaupan päälle tulee vielä nippu uusia haasteita.
Kulttuurishokin ja sopeutumishuolien seuraksi ei kannata raahata mukanaan selvittämättömiä kriisejä. On turha haaveilla, että esimerkiksi uskottomuus ja riippuvuudet jäisivät jonnekin matkan varrelle.
Eivät ne jää.
Työssäni tapaan paljon ekspatriaatti-pariskuntia. Pareilla on moninaiset taustat, mutta aika yhtenevät ongelmat. Tukiverkkojen puute on iso rasite, varsinkin jos mukana on lapsia. Samalla ulkomaille lähdöstä kannetaan syyllisyyttä. Kotimaahan jäivät ikääntyvät vanhemmat, jotka kaipaisivat apua. Mutta kun itsellä ei ole tukea, on kovin hankalaa ammentaa voimia ikään kuin tyhjästä laarista. Tälläinen kierre uuvuttaa ja aiheuttaa toivottomuutta.
Kukin sopeutuu omalla tavalla ja tahdilla. Tämä korostaa parin eroavaisuuksia. Toinen solahtaa uusiin sosiaalisiin kuvioihin kuin kala, ja toinen eristäytyy. Ei ihme, jos alkaa tuntua, että kotimaassa kaikki oli paremmin.
Työssä käyvän elämä jatkuu, ja kotiin jäävän supistuu. Me suomalaiset olemme tottuneet itsenäiseen elämään. Yhtäkkinen taloudellinen riippuvuus omasta puolisosta ahdistaa ja aiheuttaa riitoja. Jos on lähtenyt ainoastaan ”toisen mukaan”, katkeruuden tunteilta on hankala välttyä.
Molemmat ovat yksin ja tilanne junnaa.
Hankaluuksien keskellä käy joskus niin, että käännytään tärkeintä tukijaa vastaan: omasta kumppanista tulee vihollinen. Pahaa oloa on pakko purkaa jonnekin ja lähimpänä oleva on helppo maalitaulu. Toiset kääntävät puolisolleen selän. Hankalat tunteet upotetaan vaikkapa sivusuhteeseen tai tissutteluun.
Onneksi ulkomaille voi lähteä, vaikka olisi ongelmiakin! Avain pärjäämiseen on ongelmien tiedostaminen. Sudenkuoppiin voi valmistautua, jotta ne eivät tule yllätyksenä. Uudet kuviot voivat jopa vahvistaa suhdetta, kun on pakko vetää yhtä köyttä.
Kun asioita katsoo silmästä silmään, kyseessä ei ole pakoreissu, vaan yhteinen projekti. Ongelmien kanssa voi elää, kun pitää itsestään ja kumppanista huolta. Kuten ystävyys, myös parisuhde testataan reissun päällä.
Mutta kylmiltään reissuun ei kannata lähteä. Valmistautuminen ja puhuminen ovat muuttokuorman tärkein osa. Ja näissä neuvotteluissa tärkein kysymys kannattaa esittää itselle: kenen vuoksi lähden ja miksi. Näillä eväillä pääsee jo pitkälle!
Heli Suutari
Kirjoittaja on yksilö- ja pariterapeutti, joka työskentelee Brysselissä ulkosuomalaisten ja muiden ekspatriaattien parissa. Häneltä on julkaistu kirjat ”Kaikki kääntyy hyväksi – 365 ajatusta itsensä auttamisesta” (Atena 2019) ja ”Kaikki kääntyy hyväksi – Harjoituskirja” (Atena 2020). Suutarin kaksikulttuuriseen perheeseen kuuluvat aviomies Pierre ja tytär Ilona.
Kuva: Steinar Engeland/Unsplash