Testamentin muotovaatimukset
Testamentin tekemisessä kannattaa käyttää lakimiestä.
Testamentti on tehtävä kirjallisesti ja kahden todistajan läsnäollessa. Useissa maissa testamenttaajan itsensä allekirjoittama käsinkirjoitettu testamentti hyväksytään. Monissa maissa tunnustetaan myös suullinen testamentti hätätilatestamenttina.
Perinnönjättäjän kuoleman jälkeen ulkopuolisen tahon, usein rekisterinpitäjän, pankin tms., tulee voida varmistua siitä, että asiakirjassa on kyse testamenttaajan viimeisestä tahdosta. Olennaista on, että testamenttaajan tahto voidaan todistettavasti varmentaa.
Sovellettava laki
Eri maiden perintöasioita ja testamenttia koskevat lait eroavat toisistaan. Perinnönjaossa ei aina sovelleta sen maan lakia, jonka kansalainen perinnönjättäjä on, vaan pysyvän asuinpaikan maan lakia. Mikäli omistat omaisuutta ulkomailla tai asut vakituisesti ulkomailla, kannattaa perehtyä paikallisiin lakeihin ja verotukseen.
EU:n jäsenvaltioissa perintölait ja verotus poikkeavat huomattavasti toisistaan. Euroopan Unionin perintöasetus sisältää säännökset siitä, minkä valtion lain mukaan perintö jaetaan. EU:n perintöasetuksen mukaan perimykseen ja kuolinpesän hallintoon sovelletaan vainajan asuinvaltion lakia, ellei perinnönjättäjä testamentissaan ole määrännyt perintöönsä sovellettavan kansalaisuusvaltion lakia. Testamentissa voidaan valita jompikumpi, mutta koko perintöön sovelletaan vain yhden maan lakia.
Kun henkilöillä on omaisuutta eri maanosissa, kannattanee laatia kussakin maassa erillinen testamentti, jotka täydentävät toisiaan. Sovellettava laki kannattaa kirjata. Viranomaiset – myös joissain Euroopan maissa – voivat kieltäytyä ottamasta huomioon ulkomaisia säännöksiä, jos ne ovat ristiriidassa kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa.
Sovellettavan lain merkitys
Sovellettavalla lailla on suuri merkitys, koska eri maissa lesken ja lasten asema on erilainen. Hallintaoikeuden ja lakiosaoikeuden käsitteet poikkeavat eri maissa.
Esimerkiksi Yhdysvaltoihin muuttava suomalainen voi tehdä testamentin, jossa määrätään sovellettavaksi laiksi Suomen laki. Lopputulos ei välttämättä kuitenkaan ole sitä, mitä perinnön jättäjä ajatteli. Vaikka perintöön sovellettaisiin Suomen lakia, Yhdysvaltalainen oikeusjärjestelmä voi esimerkiksi tulkita samaa testamenttia eri tavalla kuin Suomen oikeus.
Merkitystä on paitsi perintöön ja testamenttiin sovellettavalla lailla – myös sillä, minkä maan tuomioistuin tuota lakia soveltaa ja tulkitsee. Testamenttimääräystä sovellettavasta laista ei aina noudateta. Esim. EU:n perintöasetuksen mukaista lainvalintasääntöä ei noudateta Tanskassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa.
Avioehto ja lesken asema
Ennen perinnönjakoa ja testamentin täytäntöönpanoa tulee eritellä vainajan ja lesken omaisuudet. Omaisuuden ositus lesken ja vainajan kesken perustuu avio-oikeuteen, jolla tarkoitetaan puolison oikeutta toisen puolison omaisuuteen. Vasta kun vainajan omaisuus on tiedossa, voidaan tehdä perinnönjako.
Avio-oikeutta voidaan rajoittaa avioehdolla. Kansainvälisissä tapauksissa avioehtosopimuksessa kannattaa mainita, minkä maan lakia aviovarallisuuteen sovelletaan. Yhtä lailla on tärkeää selvittää, onko Suomessa tehty sopimus pätevä myös esimerkiksi toisen puolison kotimaassa tai maassa, jossa perheellä on omaisuutta. Suomessa laadittua avioehtoa ei välttämättä hyväksytä muissa maissa.
Lesken hallintaoikeus (asumisoikeus)
Suomen perintölain tarkoituksena on turvata lesken asuminen mutta kaikissa maissa näin ei ole. Lain Hallintaoikeus-käsite tunnetaan kyllä laajalti Euroopassa ja muuallakin. Testamentissa voidaan antaa hallintaoikeus tiettyyn omaisuuteen tietylle henkilölle. Hallintaoikeus (usufruct) tarkoittaa käyttöoikeutta.
Kiinteä omaisuus
Kiinteää omaisuutta koskevat asiat ratkaistaan yleensä kiinteistön sijaintimaan lain (lex rei sitae) mukaan. Esim. jos puolisot ovat ostaneet kiinteistön Floridasta, kauppakirjaan voidaan kirjata joint tenancy (yhteisomistus yhtäläisin oikeuksin). Yhdysvalloissa joint tenancy tarkoittaa, että toisen yhteisomistajan kuoltua kiinteistö menee elossa olevalle yhteisomistajalle. Siten esim. perillisillä ei ole perintöosaa tuosta kiinteistöstä. Tällaisia säännöksiä on muissakin maissa.
Velkavastuusta
Suomessa perillinen ei vastaa perittävän veloista vaan perittävän velat rajoittuvat perintönä saatuihin varoihin. Sen sijaan esim. joissakin EU-valtioissa perillinen joutuu vastaamaan perinnön mukana myös vainajan veloista. Siksi on tärkeää tietää, että perinnöstä voi myös kieltäytyä ja välttyä näin saamasta velkoja kontolleen.
Suomessa tehty ilmoitus perinnöstä luopumisesta ei välttämättä päde ulkomailla, vaikka se merkittäisiin perukirjaan. Jos on tiedossa, että vainajalla on velkoja ulkomailla, on tärkeää tarkistaa, miten perinnöstä luopuminen tehdään ko. valtion lakien mukaan. Joissakin maissa kieltäytymisestä on ilmoitettava perinnönjaon vahvistavalle notaarille, toisissa taas asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle.
Lopuksi
Perintö- ja testamenttioikeuden säännöt määrittelevät perillistahon, lesken ja perillisten oikeudet ym. mutta eivät perintöverotusta. Perintöverotus on paikallisen verolainsäädännön sekä maiden keskinäisten verosopimusten varassa.
Perintösuunnittelussa, testamentin teossa sekä perunkirjoituksissa, kun henkilö on menehtynyt, verokysymyksiin liittyen kannattaa olla yhteydessä asiantuntevaan lakimieheen.
Teksti: Anne Nikula, varatuomari, Helsinki
[email protected]
Anne Nikula on kirjoittanut Perhe maailmalla -blogiin aiemmin artikkelin Avioero ulkomailla (20.8.2020)