Jack Raisanen, puoliso Anna Björklund ja 2,5-vuotias poika Untamo.
Tavallisen perjantain tapaan Jack Raisanen on aamulla ollut 2,5-vuotiaan poikansa Untamon kanssa uimassa. Iltapäiväksi hän on palannut vielä yliopistolle, jossa hän opiskelee Euroopan ja Pohjoismaiden tutkimusta sekä ilmakehätieteitä. Puoliso Anna Björklund odottelee pojan kanssa kaupungilla, kunnes perhe lähtee yhdessä kotiin Helsingin Munkkiniemeen.
– Olen puolet viikosta pojan kanssa kotona ja toisen puolen teen töitä ja opiskelen. Anna on vastaavasti puolet viikosta töissä ja puolet kotona, Raisanen kertoo heidän jaetusta arjestaan.
Uimisen lisäksi Raisasesta ei kuitenkaan urheiluhullua saa. Kun Suomi oli jääkiekon MM-kisoissa finaalissa vuonna 2022, Raisanen katsoi vain viimeisen erän.
– Minulle riitti, että todistin voiton. Olen enemmän kulttuurin käyttäjä, hän hymähtää.
Sisäsyntyinen suomalaisuus
Raisanen syntyi Minnesotassa, Yhdysvalloissa vuonna 1996. Lestadiolaisperheessä lapsia oli yhteensä 11. Myös isovanhemmat olivat arjessa paljon läsnä; aivan niin kuin muutkin suomalaistaustaiset perheet kotiseudulla.
– Olen aina tiennyt, että minulla on suomalaiset juuret, sen toki kertoi jo sukunimemme sekä kotonamme ollut sauna. Pitkään luulin myös, että lestadiolaisuus liittyy suomalaisuuteen. Meidän kaltaisiamme perheitä oli Minnesotassa paljon ja elimme uskonnon takia melko erillään muusta väestöstä. Minulle se oli ainoa todellisuus. Suomi on ollut elämässäni aina mukana ja jossain vaiheessa tajusin, että en halunnut sen jäävän vain taustalle.
”Meillä kotona ei puhuttu suomea, mitä nyt isoäiti teki ’pullaa’ ja kotona lämmitettiin ’saunaa’.”
Raisaselle avautuikin 18-vuotiaana mahdollisuus tulla Suomeen paikallisen lestadiolaisseurakunnan lähettämänä. Yhdessä parinkymmenen muun nuoren kanssa hän tuli opiskelemaan Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) kristilliseen kansanopistoon Ranualle. Vielä siinä vaiheessa Raisanen ei puhunut juurikaan suomea, vaikka oli kahtena vuotena kesäleirillä yrittänytkin opetella kielen alkeita.
– Meillä kotona ei puhuttu suomea, mitä nyt isoäiti teki ”pullaa” ja kotona lämmitettiin ”saunaa”. Ensimmäisen Suomen vuoteni aikana opin peruslauseet, lopusta iso kiitos kuuluu Hesarille, hän paljastaa sujuvalla suomella.
Kielitaidon turvin Raisanen pystyi käymään myös yhden elämänsä tärkeimmistä keskusteluista. Kiitospäivänä vuonna 2017 hän soitti Suomesta kotiin ja pyysi jo hyvin huonossa kunnossa olevan isoisänsä puhelimeen.
– Kun vaihdoimme kielen suomeen, isoisäni komensi muita olemaan hiljaa. Sillä hetkellä tuntui, että ymmärsin häntä paremmin kuin koskaan.
Suuria päätöksiä
Mutta mennäänpä takaisin Ranualle, jossa Raisanen tajusi kaksi asiaa: Suomi tuntui omalta ja lestadiolaisuus vieraalta.
– Molemmat oivallukset olivat minulle helppoja ja vaikutukset positiivia. Herätysliikkeestä eroamiseni oli sen sijaan perheelleni vaikea asia. Vuodet ja välimatka ovat tuoneet jopa lisää etäisyyttä, hän harmittelee.
– Tutkin nyt gradussani ex-vanhoillislestadiolaisten kokemuksia liikkeestä eroamisesta sekä sitä, että miksi se on juuri niin raskasta perhesuhteille kuin minunkin tapauksessani.
Raisanen palasi kuitenkin Minnesotaan vuoden opintojen päätteeksi, mutta se ei tuntunut enää omalta. Pian kauppatieteiden opinnot ja stipendi vaihtuivat isoon määrään paperitöitä ja taloudellista suunnittelua ennen kuin hän pääsi aloittamaan ympäristösuunnittelijan koulutusohjelmassa Tammisaaressa. Puolentoista vuoden jälkeen hän muutti kommuuniin Helsinkiin, josta käsin hän viimeisteli kandiopintonsa.
– Iso puutalomme sijaitsi kauniilla paikalla merenrannalla. Olen myöhemmin tajunnut, että elin silloin suomalaista unelmaa. Olen asunut myös Kalliossa. Niin kaunis kuin Helsingin keskusta onkin, se ei ollut minua varten.
Suomi on sittemmin tullut tutuksi Hangosta Ivaloon ja Ahvenanmaalle; vain itäpuoli, yhtä laskettelureissua Kolille lukuun ottamatta, on jäänyt toistaiseksi tuntemattomaksi. Suomen lisäksi hän puhuu jonkin verran myös ruotsia.
Paluumuuttajan palkinto
Raisasen isoisovanhemmat eivät olleet vielä Yhdysvaltojen kansalaisia, kun hänen isoisänsä syntyi Minnesotassa. Suomen lain mukaan tämä oli siis syntyperäinen Suomen kansalainen. Tällä mandaatilla Raisanen katsottiin paluumuuttajaksi. Syksyllä 2023, kansalaistamisen edellytykset täytettyä, matka juurille sai uuden ja lopullisen käänteen: Suomen kansalaisuuden. Kaksoiskansalaisuuden turvin hän voi äänestää tänä vuonna sekä Suomen että Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa.
Suomen osalta Raisasta huolettaa hallituksen kaavaillut muutokset kansalaisuuslakiin. Kansalaisuutta saa tällä hetkellä hakea viiden tai, tietyin ehdoin, neljän vuoden yhtämittaisen maassa oleskelun jälkeen. Hallitus aikoo kuitenkin pidentää vaadittua asumisaikaa kahdeksaan vuoteen. Raisanen viittaa Suomen ulkosuomalaisstrategiaan ja huomauttaa, että ulkosuomalaisissa on myös monia hänen kaltaisiaan syntyperäisten Suomen kansalaisten jälkeläisiä, joilla ei ole Suomen kansalaisuutta.
– Tämä on aivan liian pitkä aika, varsinkin kun oman hakemukseni käsittely kesti yli puolitoista vuotta. Harva jaksaa odottaa kansalaisuutta liki vuosikymmen. Pohjoismaiden kansalaisilta vaaditaan vain kahden vuoden asumisaika. Tämä olisi mielestäni reilua myös syntyperäisille Suomen kansalaisten jälkeläisille. Esimerkiksi Italia myöntää kansalaisuuden syntyperäisten maan kansalaisten jälkeläisille ilman asumisaikavaatimustakaan.
Raisanen katsoo lisäksi, että ehdotetut muutokset kansalaisuuslakiin vaikeuttaisivat ulkosuomalaisperheiden mahdollisuutta palata ja tulla sujuvasti Suomeen.
– Monella ulkosuomalaisella on ulkomaalainen puoliso, joka joutuisi kaavaillun lakimuutoksen vuoksi odottamaan kansalaisuuden hakemista pitkään, mikäli perhe haluaisi asettua maahan. Ulkosuomalaisperheiden paluumuuton edistämiseksi perheenjäsenten asumisaikavaatimusta ei missään nimessä tule nostaa, pikemminkin laskea. Italiassa taas puolisot saavat hakea maan kansalaisuutta jo kahden asumisvuoden jälkeen.
Euroopan ja Pohjoismaiden tutkimusta sekä ilmakehätieteitä.
Hyvä elämä
Kokemukset työnhausta ovat sen sijaan olleet Raisaselle helppoja: työpaikat ovat aina löytyneet verkostojen kautta. Hän kiittelee myös Suomessa vallitsevia hyviä työehtoja.
– Olen ollut jopa hieman yllättynyt, että kieli ei ole koskaan ollut esteenä, olenpa sitten ollut töissä kaupankassalla tai projektitehtävissä. Toki äidinkielestäni on ollut myös hyötyä, kun olen ollut kaksi kesää Porvoossa englannin kielikursseja pitämässä. Myös haku yliopiston kansainvälisiin maisteriohjelmiin on sujunut helposti ja itse opinnot olen tehnyt pääosin englanniksi, hän kertoo.
– Tällä hetkellä suuntaan kohti akateemista uraa, mutta olen mukana myös yliopiston yrittäjäyhteisössä. Viime aikoina olen edistänyt merituulivoimaan liittyvää keksintöä, josta julkaistiin artikkeli Journal of Physics -konferenssisarjassa. Olemme jo käyneet mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön kanssa.
Raisanen ei ole jäänyt ihmettelemään silloinkaan, kun hän on tarvinnut apua suomalaisen byrokratian kanssa.
– Olin aivan jumissa verotukseni kanssa. Käännyin silloin Suomi-Seuran juristin puoleen ja sain asiat hoidettua.
Vuoden 2016 jälkeen Raisanen on käynyt Yhdysvalloissa neljä kertaa: häissä, hautajaisissa ja sisarusten luona. Hänen äitinsä on matkustanut Suomeen vastavierailulla kaksi kertaa.
– Kaksi sisarustani kävi täällä kolmannen kerran joulun alla. Ymmärrettävästi pimeys ja kylmyys ei tehnyt kalifornialaisiin vaikutusta. Joskus tulevaisuudessa voisin itsekin viettää talvet Etelä-Euroopassa, Raisanen vihjaa.
Säästä viis Raisanen nostaa Suomen parhaiksi puoliksi muun muassa sen, että hyvinvointivaltiossa asiat toimivat ja ihmisiä kunnioitetaan.
– Ihmisistä huolehtiminen on syvällä Pohjoismaiden historiassa. Olen tästä niin kiinnostunut, että osana graduani tutkin kirkon osuutta köyhien auttamisessa Ruotsissa ja Suomessa 1800-luvulla, hän kertoo ja hämmästyttää kuulijaa historiantiedoillaan.
– Historia on ylipäätänsä vaikuttanut paljon identiteettiini. On ollut äärettömän mielenkiintoista tutkia esivanhempieni elämää ja heidän matkaansa laivalla kohti uutta mannerta. Olen myös tutustunut sukuuni täällä Suomessa ja katsonut Taivalkoskella samaa järvimaisemaa kuin isoisoäitini. Se on ollut valtavan koskettavaa.
Mutta on myös asioita, joita Raisanen kaipaa Yhdysvalloista.
– Olisihan se kiva, että naapurit myös vastaisivat tervehdykseen. Kyllähän nämä maat ovat niin erilaisia keskenään.
Muita Suomi-taustaisia Raisanen kannustaa tutustumaan juuriinsa.
– Ehdottomasti! Itselleni tämä on ollut elämäni paras päätös. Olen saanut täällä sellaisia mahdollisuuksia, joita tuskin olisi osunut kohdalleni Yhdysvalloissa. Suomessa tapasin myös Annan syyskuussa 2018. Mietin usein, kuinka hienoa elämäni täällä on, Raisanen toteaa.
Kuka?
Jack H. Raisanen (27)
• Freelance-tutkija, konsultti, ympäristösuunnittelija, Novia AMK
• Opiskelee Helsingin yliopistossa ilmakehätieteitä sekä Euroopan ja Pohjoismaiden tutkimusta
• Suomen ja Yhdysvaltojen kansalainen
• Asuu Helsingissä
• Perhe: avovaimo ja 2,5-vuotias poika
• Harrastukset: uinti, kävely, lukeminen.
Artikkeli on julkaistu Suomen Silta lehdessä 1/2024. Teksti: Hanna Ojanpää, kuvat: Kimmo Brandt.