Työskentelyni kansainvälisen muuton parissa alkoi vuonna 2011. Työ tuntui heti omalta! Monien muiden tapaa ajauduin tavallaan vahingossa alalle. Varsinaista koulutusta ei tuolloin ollut, opin käytännössä työssä. Myöhemmin kävin kursseja työperäiseen muuttoon liittyen.
Ulkosuomalaisuus on iso osa identiteettiäni, työni kansainvälisen työperäisen liikkuvuuden parissa tukee sitä. Työni on myös vaikuttanut kokemukseeni ulkosuomalaisuudesta – ja toisinpäin.
Työssäni ulkomaanmuuttojen koordinaattorina vastaan siitä, että ekspatriaatit perheineen voivat muuttaa maasta toiseen mahdollisimman sujuvasti. Toimialueitani ovat muun muassa lupa-asiat (mm. oleskeluluvat, työluvat), tuki kohdemaassa, lento- ja merirahti. Työni näkökulmasta tehtäväni on aina samanlainen riippumatta ekspatin lähtö- tai kohdemaasta. Tärkeintä on tukea ekspatriaattia hänen muuttoprosessissaan. Tämä on myös työn mielenkiintoisin osa.
Asiakkaani ja toimeksiantajani on aina ekspatriaatin työnantaja. Työnantajilla on usein tarkat toiveet työntekijöidensä tukemisesta. Työnantaja voi myös toivoa, että mietimme yhdessä ratkaisuja. Se on opettavaista ja mielenkiintoista.
Välillä törmään ekspatriaatteihin, jotka haluavat tehdä muuttoon liittyen mahdollisimman paljon itse. Kaikkea ei voi itse tehdä, vaikka haluaisikin. Itsenäiset ekspatriaatit joskus kuuntelevat neuvojani, joskus eivät. En voi pakottaa ketään ottamaan tukea vastaan. Olen tavoitettavissa silloin, kun tarvitaan – useimmiten ekspatriaatit palaavatkin luokseni.
Jokainen muutto on erilainen
Moni suomalainen muuttaa ulkomaille työn perässä. Vaikka olisi jo asunutkin eri maissa, relokaatio on aina iso prosessi monella tasolla. Se voi myös kestää monta kuukautta. Prosessin aikana ehtii käymään monenlaisia keskusteluja ja tutustumaan asiakkaaseen. Muistan monet asiakkaat vuosienkin päästä kirkkaasti.
Jokaisen ulkomaanmuutto ja elämäntilanne on erilainen. Jokaisella on omanlaisensa tarina ja elämäntilanne. Ne eivät ole verrattavissa toisiinsa. Se asettaa omat haasteensa työhöni. Ekspatriaatin työnantaja määrää tuen laadun ja laajuuden, eikä se aina vastaa yksilön ja perheen tarpeita. Suureksi osaksi kansainvälisesti muuttavat työntekijät ovat hyvin tuettuja.
Työssäni tarvitaan myötäelämisen taitoa mutta on myös osattava asettaa rajoja. Joskus ekspatti pyytää apua asioihin, joista ei ole etukäteen sovittu työnantajan kanssa. Vaikka autan mielelläni, ensin on kysyttävä maksajan (työnantajan) mielipide. Yleensä teen arvion ja annan suositukseni ratkaisuksi. Jos työnantaja on kohdellut ekspatriaattia huonosti, on pakko nostaa kädet ylös. Mitään ei käytännössä pysty tekemään, mutta asiakasta on yritettävä lohduttaa.
Koska olen tavallaan ekspatriaatin ja tämän työnantajan välissä, joudun usein ristiriitaisiin tilanteisiin. Ekspatriaatit kertovat minulle asioita, joita työnantaja ei tiedä. Joskus myös turhautuminen ja pettymys elämäntilanteeseen puretaaan epäreilusti minuun. Minun on pysyttävä mahdollisimman neutraalina ja etsittävä ratkaisuja kummallekin osapuolelle. Se ei ole helppoa, jos joutuu kokemaan epäasiallista kohtelua. Onneksi olen pienten lasten äitinä tottunut kiukutteluun!
Muutto – muutos
Ulkomaanmuutto nostaa tunteet pintaan, elämänmuutos stressaa ja pelottaa. Se on täysin luonnollista. Muutto toiseen maahan on läheisen kuoleman ja avioeron kanssa stressaavimpien tapahtumien top-5 -listalla.
Asun itse Alankomaissa. Jos en asuisi ulkomailla, olisin varmaankin vähemmän empaattinen asiakkaitani kohtaan. Tiedän, että toiseen maahan muuttaminen on pelottavaa ja monella tasolla haastavaa – toisaalta tavattoman innostavaa. Varsinkin aluksi kohdemaan käytännöt hämmentävät ja väkisinkin tulee verrattua kaikkea lähtömaahan.
Kaikille ekspatriaateille muutto ei ole mieluinen asia. Taustalla voi olla esimerkiksi perhesyitä, joista työnantaja ei tiedä. Suurin osa on kuitenkin innoissaan muutosta ulkomaille tai toiseen kohdemaahan. On aina yhtä ilahduttavaa seurata ja kulkea ekspatriaatin rinnalla tuo matka. Yleensä ekspatit arvostavat tukea, jota tarjoamme muuttoprosessissa. Tämä näkyy palautteessa.
Tällä alalla muodostuu helposti maailmanlaajuinen verkosto yhteistyökumppaneita. On hienoa päästä työskentelemään samanhenkisten ihmisten kanssa ja oppia toisista kulttuureista.
Teksti: Kati Abi Khaled Hernesniemi
Kirjoittaja on asunut vuodesta 2005 alkaen Hollannissa. Kansainvälisen liikkuvuuden ammattilaisena hän on työskennellyt vuodesta 2011. Kati Hernesniemi on valmistunut maisteriksi Helsingin yliopistosta (pääaine uskontotiede). Nykyiseen työhönsä liittyen hän on Hollannissa suorittanut mm. Global Mobility Officer -opinnot (Expatise Academy).
Tositarinoita-teemaotsikolla julkaistaan Perhe maailmalla –blogissa ulkosuomalaisten, vapaaehtoisten vertaisasiantuntijoiden tuottamia sisältöjä.